Eilen mulla alko autokoulu, mua pelotti ihan sikana se. Pelkäsin et siellä on voimakkaita persoonia(voimakkaat persoonat on kiusannu mua koko iän ni en tykkää olla sellasten lähellä vieläkään) ni oli ihana että siellä ei ollu ketään sellasta. Se oli mukavaa, ihana opettaja ja helppoja juttuja, mullakun on tuo mopokortti ni liikennesäännöt on vielä tuoreesti muistissa! Ja niitä siellä nyt käydään läpi.
Oli myös ihana kun näin mun entisen luokkalaisen siellä ulko-ovella, menossa justii sisälle. Mut se sano et ei oo tulossa mun kaa ku on alottanu jo kauan sitte. Mut tänään oli toiset tunnin 14-18! Aika rankkaa oli.. ni se mun luokkalainen oli mun kanssa tänään samalla tunnilla, oli ihanaa! Ja toinen joka oli aivan mahtava juttu ni oli tämmönen; Mulla on ollu tooodella paha paniikkihäiriö nyt jo pari vuotta,(ambulanssiki jouduttu tilaamaan ku on ollu nii voimakkaita kohtauksia) ja ne tulee ainakun joudun esiintymään tai olemaan se jota katotaan.
Ni tänään jouduin kasaamaan sen mun kaverin kanssa turvakolmion, koko luokan edessä, lähes 40ihmisen edessä. Enkä ahistunu juuri yhtään! Joka on aivan mahtavaa! Niin mahtava tunne etten osaa ees kuvailla.
Ja tätä blogia lukee ainakin muutama ketkä kärsii paniikkihäiriöstä ni kyllä sen voi voittaa! Oon elävä todiste siitä! Niikun Herra Ylppö sanoi Iltalehden haastattelussa että jos vältät niitä tilanteita joita pelkäät nii se on kuin siivoomista maton alle. Mää tiiän et se on hankalaa mut, kyllä se helpottaa..
Mutta,meidän perheelle kuuluu oikein hyvää. Oikein oikein hyvää.
Anton ryömii kovaa vauhtia ja konttausasennosssa heijjaa. Tosiaan Anton on pian 10kuukautta vanha, sillä ei oo kiire liikkua. :D
Minulle ja Jerelle kuuluu hyvää, umpirakastuneita! ;D <3
Ja Anton tosiaan oli mun äidillä ja Jeren äidillä hoidossa ku Jerkku oli harkoissa ja mää koulussa. :)
Tässä vielä muutama kuva lähipäiviltä.
Ps. Rakastan syksyä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.